JuhaniKleemola

Ojasta allikkoon: Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus

Korkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijavalinnat uudistuvat. Opetus- ja kulttuuriministeriö on uudistamassa opiskelijavalintaa siten että merkittävä osa vuoden 2020 opiskelijavalinnasta tehdään ylioppilastodistusten arvosanojen pohjalta. Muutoksella pyritään vähentämään opiskelijoiden välivuosien määrää ja aikaistamaan nuorten valmistumista yliopistoista.

Muutoksen henki on selvä: mitä paremmalla yo-todistuksella pyrit yliopistoon, sitä todennäköisemmin pääset sisään.

 

Itse en ole täysin vakuuttunut muutoksen onnistumisesta ja perustelen sitä seuraavasti:

1. Tuoreiden ylioppilaiden arvosanat tulevat laskemaan

Ylioppilaskokeiden arvosanat määräytyvät Gauss'n kellokäyrän mukaisen jakauman mukaan. On odotettavissa, että jokaiseen kokeeseen tulee mukaan enemmän koearvosanojaan korottavia vanhoja ylioppilaita. Vanhoilla ylioppilailla on se etu mukanaan, että he ovat voineet kuukausia keskittyä yhden tai kahden koearvosanan parantamiseen, kun taas abiturientit joutuvat perehtymään kaikkiin aineisiin vain kahden kuukauden ajan. Näin ollen lienee selvää että laudaturit ja eximiat menevät enenevässä määrin koearvosanojaan korottaville ylioppilaille. Tällöin tuoreiden ylioppilaidenkin tulee myöhemmin lähteä arvosanojen korottamisen tielle, mikä osaltaan viivästyttää yliopistoon pyrkimistä.

 

2. Hitaammin kehittyvät oppilaat lähtevät takamatkalta

Ihmisen kyky oppia kasvaa noin 25 ikävuoteen saakka. Myöhäisteini-iässä tytöillä on pääsääntöisesti paremmat oppimisvalmiudet kuin pojilla. Tämä kuitenkin tasoittuu 20 ikävuoden jälkeen. Ääritapauksissa samalla koululuokalla olevalla, alkuvuodesta syntyneellä nopeasti kehittyneellä tytöllä voi olla jopa kolmen vuoden ero oppimiskyvykkyydessä, kun häntä verrataan loppuvuodesta syntyneeseen poikaan, jonka oppimiskyvyn kehittyminen on keskimääräistä heikompi. On mahdollista että hitaammin kehittyvät oppilaat jäävät luokalle tai loppuvuodesta syntyneen lapsen koulutie aloitetaan vuotta myöhemmin.

 

3. Lukioiden väliset erot korostuvat

Lukion ja opettajan merkitys yliopistoon pääsemisen osalta korostuu edelleen. Lukiolaisella on vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa siihen millaista opetusta hän saa. Kuten kaikissa ammateissa, myös opettajissa on hyviä ja huonoja opettajia. Yksittäinen abiturientti on varsin kehnossa asemassa, mikäli saamansa opetus on keskimääräistä huonompaa. Huonompi opetus merkitsee huonompia arvosanoja. Huonommat arvosanat merkitsevät jälleen ylioppilaskoearvosanojen korottamisia, ja näin ollen viivästyviä opintojen aloittamisia.

 

Lopuksi:

Lähtökohtaisesti yliopistoon pääsemisen tärkein kriteeri tulisi olla valintakoehetkellä oleva hakijan osaamistaso. Kun osaamistaso kasvaa jopa 25 ikävuoteen saakka, ei osaamistason mittarina tulisi olla kyseisen henkilön osaamistaso 18-vuotiaana. Itse en usko että esitetty uudistus muuttaa korkeakouluihin sisäänotettujen ikärakennetta juuri lainkaan. Mielestäni nykyinen yliopistojen valintakoemenettely on toimiva. Sen avulla pystytään hyvin saamaan sisään valintakoehetkellä kyvykkäimmät opiskelijat. Yliopistojen toiminnan keskipisteenä tulisi edelleenkin olla laatu - ei se että uusilla opiskelijoilla ei ole lukion jälkeisiä välivuosia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kohta 1)
Pääsykokeet käyttävät aivan samaa metodia ja gaussin käyrä toteutuu myös siellä. Uudelleen pyrkivillä on runsaasti enemmän aikaa keskittyä pääsykokeisiin kuin tuoreilla abiturienteilla.

Kohta 2)
Ikä ei ole este korottaa yo-arvosanoja, vaatinee vastaavaa lukemista kuin pääsykokeisiin. Uusien ylioppilaiden kypsyystaso taas tuskin kummoisesti heilahtaa muutamassa kuukaudessa.

Kohta 3)
Erilaisten valmennuskurssien yms myötä ja vaikkapa vanhempien varallisuuden vaikuttaessa niihin eivät pääsykoehakijat ole sen paremmin samalla viivalla. Erot verrattuna samaa opetussuunnitelmaa noudattaviin kouluihin voivat olla jopa suuremmat.

Käyttäjän jrusanen kuva
Jari Rusanen

Etukäteiskeskustelu korkeakoulujen pääsykriteereistä on ollut aika vähäistä - mikä näkyy lopputuloksesta. Jälleen yksi hätiköiden tehty uudistus.

Se, että menestyminen lukiossa otetaan aiempaa enemmän huomioon, voi johtaa lukio-opintojen pidentymiseen hajauttamisen lisääntyessä siellä. Kansantaloudellista tuhlausta.

Ihmiset, jotka ovat lahjakkaita/kiinnostuneita vain yhteen tai vain muutamaan asiaan - mutta siinä superhuippuja - voivat jäädä rannalle, kun "yleistietäjät" rynnivät ohi näillekin opiskelupaikoille. Viisasta?

Koulumenestys ei korreloi paljoakaan sen kanssa, miten ihminen pärjää myöhemmin elämässään. Kun vähän vähemmän pingottavat jäävät nyt yliopistojen ulkopuolelle, tuhlataan monta lahjakkuutta. Sääli.

Uudistuksen hyvä puoli on se, että se motivoi nuoria koko lukioaikaiseen opiskeluun. Koska lukio ei ole kuitenkaan lukiota varten vaan ponnahduslauta seuraavalle opiskeluasteelle, yleisen lukiomenestyksen liialla korostamisella on ilmeinen vaara lisätä sekä sukupuolista että alueellista epäoikeudenmukaisuutta.

Suomalainen kouluhan suosii tutkitusti tyttöjä, ja huippulukioita on vain suurimmissa kaupungeissa, mutta lahjakkaita nuoria on joka puolella Suomea. Onko yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, jos yliopistoissamme opiskelee tulevaisuudessa vain suurkaupunkiemme tyttölasten "parhaimmisto" - kaikkien muiden jäädessä alemmille tasoille?

Käyttäjän JuhaniKleemola kuva
Juhani Kleemola

Hyvä kiteytys, kiitoksia.

Ylioppilastodistuksen käyttäminen oppilasvalinnan pohjana on hankalaa juuri sen takia, että osa abiturienteista on, suoraan sanoen, liian lapsellisia ymmärtämään todistuksen tärkeyden. Tämä näkyy erityisesti pojilla, joilla erityisesti 18 vuoden iässä voi olla liian suuret luulot kyvyistään. Lisäksi harva nuori lukiota aloittaessaan tai 18 vuoden iässäkään tietää mitä elämältään tahtoo.

Mielestäni tämän muutoksen myötä yliopistojen opiskelijakunta vinoutuu pelkästään lukiossa pärjänneisiin oppilaisiin, mikä ei varmasti ole hyväksi niinkin pienelle maalle kuin Suomi.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Lukiossa pärjääminen eivät ole vaikuttamassa vaan ylioppilaskokeen tulokset. Mikä ero on lukea uudestaan pääsykoekirjat tai lukion kirjat ja uusia ylioppilaskokeen joku aine tai mennä uudestaan pääsykokeeseen?

Esim tekniĺisen korkeakoulun pääsykoe testaa matematiikan ja fysiikan/kemian taitoja. Materiaalikin on sama eli lukion oppimäärä.

Mitä tulee lahjakkuuteen, niin eipä sitä paljoa testata kuin jonnekin taidepuolelle. Vaikkapa oikis tai kauppakorkea testaa lähinnä perslihaksia ja ulkolukua.

Käyttäjän JuhaniKleemola kuva
Juhani Kleemola Vastaus kommenttiin #4

Jos nyt oikein muistan, 70% sisäänotettavista varataan ensimmäiseen opiskelupaikkaansa pyrkiville hakijoille. 30% otetaan valintakoemenettelyllä. Lienee selvää että valintakoemenettelyn seula on tiukka ja rankka.

Pääsääntöisesti hyvin suoritettu lukio edesauttaa hyviä ylioppilaskoetuloksia ja päinvastoin. Mutta sellainen suuntaus, missä koeuusijoiden määrä kasvaa voimakkaasti, ei voi olla vaikuttamatta abiturienttien koetuloksiin. Kokeiden uusijat voivat keskittyä jopa puoli vuotta 1-3 kokeeseen, jolloin tämä ilmeisimmin vaikuttaa abiturienttien koearviointeihin. Mennään siis ojasta allikkoon.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #5

Kuten ykköskohdassa totesin, niin yhtä lailla pääsykokeeseen valmistautumisaika vaihtelee ja samalla lailla jakauma vaikuttaa koearviointeihin.

Toimituksen poiminnat