JuhaniKleemola

Puoluedemokratian häpeäviikko

Viikon takaisesta Perussuomalaisten puoluekokouksesta on riittänyt parranpärinää. Uusia juonenkäänteitä on ilmaantunut kuin huonossa telenovelassa, enkä usko että vielä ollaan edes päätepisteessä. Aika erikoista, koska maassamme puolueiden omien sääntöjen mukaisia puoluekokouksia on pidetty jo toistasataa vuotta. Useimmiten vanhat johtajat ovat saaneet jatkaa, toisinaan vanhojen tilalle on valittu uusia kasvoja. Tämä on ollut suomalaista puoluedemokratiaa parhaimmillaan. Väki vaihtuu ja karavaani kulkee.

 

Muutama sana demokratiasta kansalaisen näkökulmasta

Länsimaisessa demokratiassa Suomi antaa jokaiselle kansalaiselle oikeuden äänestää itse valitsemaansa henkilöä. Lisäksi puoluekokouksissa aktiiviset puolueen jäsenet voivat myös omalla äänellään vaikuttaa puolueensa linjaan ja johtajistoon. Voidaankin sanoa että kansalaisen vaaleissa antama ääni ja puoluekokouksessa puolueensa ehdokkaille antamat äänet ovat kalleinta mitä kansalainen voi ehdokkaalleen antaa. Kansalainen antaa ehdokkaalleen mandaatin hoitaa itselleen tärkeitä asioita siltä arvopohjalta minkä kansalainen kokee itsellään olevan. Näin ollen ehdokkaan tulisi arvostaa hänelle annettua tukea, koska äänestäjät/kansalaiset eivät suurempaa tukea voi ehdokkaalle antaa. Tämän tulisi jokainen poliitikko muistaa.

 

On sitä puolueiden johtoa ennenkin vaihdettu

Perussuomalaisten puoluekokouksen tulos ei sinällään ollut erikoinen: uusi johto korvasi vanhan, ja sangen selvästi. Vastaava tilanne oli sosiaalidemokraattisessa puolueessa muutama vuosi takaperin. Antti Rinne syrjäytti Jutta Urpilaisen, ja puolue oli vähintään henkisesti jakaantunut. Puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilainen piti puolueensa perinteitä ja arvopohjaa tärkeämpänä kuin omaa uraansa. Halutessaan Urpilainen olisi varmasti pystynyt irtaantumaan omien kannattajiensa kanssa omaksi eduskuntaryhmäkseen. Urpilainen kuitenkin kunnioitti puoluedemokratiaa ja puolueensa jäseniä enemmän kuin itseään, eikä lähtenyt puolueensa demokratian vastaisiin toimiin.

Myös keskustapuolueessa oli vastaava tilanne muutama vuosikymmen sitten. Puheenjohtaja Johannes Virolainen jäi tiukassa äänestyksessä nuoren Paavo Väyrysen jälkeen toiseksi. Puoluekokous oli erityisen kuumatunteinen. Sen sijaan että Virolainen olisi alkanut kampittamaan äänestyksen voittanutta Paavo Väyrystä kannattajiensa tukemana, hän puheessaan toteisi suomalaiseen poliittiseen retoriikkaan jääneen käskyn: ”Pulinat pois”. Näin myös Virolainen asetti puolueensa jäsenten arvopohjan korkeammalle kuin omansa.

 

Sen sijaan Perussuomalaisten puoluekokouksen jälkipyykkiä voi kuvata yhdellä sanalla: häpeällinen. Kokouksen jälkeiset tapahtumat kirjoitetaan suomalaisen puoluedemokratian mustaan kirjaan. Ensinnäkin, jokainen puoluekokouksessa äänioikeuttaan käyttänyt henkilö on hyväksytty Timo Soinin ja hänen puoluehallituksen toimesta äänioikeutetuksi jäseneksi. Puoluekokouksen osallistujat käyttivät sitä oikeutta, minkä Timo Soini oli heille antanut.

Väärin äänestetty. On ennenkuulumatonta, miten puolueen operatiivinen johto ryhtyy räikeisiin, oman puolueensa enemmistön kantaa vastustaviin toimenpiteisiin, etenkin kun jäsenistö koostuu aktiivisista kansalaisista joka on käyttänyt omia voimavarojaan puolueensa – nimenomaan Timo Soinin ja hänen lähipiirinsä poliittisen uran tukemiseen

On uskomatonta että puolueen operatiivinen johto on toteuttanut moisen operaation yhdessä kilpailevien puolueiden johdon kanssa. En ihmettele lainkaan että nämä kansalaiset, perussuomalaiset puolueaktiivit loukkaantuvat sydänjuuriaan myöten, kun Timo Soinin lähipiiri syyttää nyt heitä käsi ojossa seisoviksi mölisijöiksi, junttaporukaksi, juopoiksi, ääriryhmäksi, kurkunleikkaajiksi, kaappauslistan tekijöiksi ja poliittisen kodin polttajaksi. Siinäpä värikästä luonnehdintaa puoluedemokratiassa kakkoseksi jääneiltä puoluejohtajilta. Ymmärrän että jossain puoluedemokratian kehitysmaassa, kuten Turkissa toimittaisiin näin, mutta Suomessa. Timo Soini lähipiireineen asetti itsensä puolueensa demokratian yläpuolelle, mikä on suomalaisen puoluedemokratian kannalta häpeällistä. Nyt olemme saaneet lukea, miten mm. Sampo Terho, Simon Elo ja Tiina Elovaara ovat olleet pöyristyneitä saamastaan tiukkasanaisesta palautteesta. Niin. Seuraavassa vaiheessa palautteen saaminen loppuu kokonaan. Viisaimmat poliitikot varmaan arvaavatkin mikä merkki se on.

 

Quo Vadis Optio Novum?

Minne menet, Uusi Vaihtoehto? Seuraavat kuukaudet tulevat näyttämään mikä on Uusi Vaihtoehto-poliittisen liikkeen asema. Liikkeen, jonka jäsenistön keskipalkka liikkuu 8 000 euron kohdalla. Liikkeen, jonka koko on 20 jäsentä. Liikkeen, jonka jäsenistön yleisin ammatti on kansanedustaja. Liikkeen, joista joka neljäs on ministeri. Liikkeen, joka ensitöikseen pyyhki takalistoaan aktiivisimpien kannattajiensa näkemyksillä ja samalla vihjaili heidät eduskuntaan valinneiden kansalaisten joukossa olevan äärioikeistolaisia natseja. Kysyn: mikä on tällaisen liikkeen arvopohja? Pienituloinen kansalainen? Sallikaa minun nauraa – se arvopohja on Uusi Vaihtoehdon ministerien työurien pohjustaminen vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Lisäksi kun tähän liittää presidentti Sauli Niinistön toiminnan, niin koko Suomen demokratia on saavuttanut häpeällisen päätepisteen. Voiko tästä enää alemmaksi mennä?

Hyvin veti valtakunnan "ykkösketju" osasuorituksensa. Soini jopa kirjoitti kuuluisan Juudas-plokinsa, tätä operaatiota peitelläkseen.

Suomea on sanottu yhdeksi maailman demokraattisimmista maista. Mitenkähän onkaan niissä maissa, joissa demokratian ei sanota toimivan, kun Suomessakin se on tällä tasolla?

Käyttäjän JuhaniKleemola kuva
Juhani Kleemola

Kiitos Riitta. Kyllähän Sauli Niinistökin tähän kertaalleen kepillä tökkäsi. Mutta kuitenkin keskeisenä pidän Timo Soinin toimintaa. Hänen olisi tullut selväsanaisesti todeta etenkin Petteri Orpolle ja Juha Sipilälle, että perussuomalaisten puheenjohtaja on perussuomalaisten asia, eikä siihen ulkopuoliset sekaannu. Näin olisi toiminut jokainen puoluejohtaja, joka on vähänkään kiinnostunut puolueensa autonomisesta asemasta puoluekentällä. Valitettavasti Soinin toiminta vaikuttaa olevan juuri päinvastaista ja hän halusi että sekä Orpo että Sipilä toimivat. Kyllähän kilpailevan puolueen johtaja tuollaiseen tarjoukseen tarttuu. Selkärankaisuudesta on silloin Soinin turha puhua.

Meillä oli aikanaan liberaalit-puolue, joka oli niin keskustaa lähellä, että termi lipilaari oli enemmän kuin oikeaan osuva. Nyt Uusi Vaihtoehto näyttää olevan eräänlainen liberaalipuolueen re-inkarnaatio.

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

En olisi ikinä uskonut, että Soini tekee moisen tempun. Hänellä olisi ollut mahdollisuus menetellä toisin, mutta askelmerkit on tehty jo ajat sitten ja voi vain kuvitella niiden ihmisten pettymystä, jotka ovat sokeasti luottaneet häneen.

Käyttäjän JuhaniKleemola kuva
Juhani Kleemola Vastaus kommenttiin #5

Aivan. Luottamus on sellainen asia joka menetetään vain kerran.

Tämän koko prosessin aikana on kummeksittu, miten koko soinilainen poliitikkoryhmä jätettiin puille paljaille. Kun katsotaan viimeistä kahta vuotta, en pidä sitä lainkaan kummana. Tähän liittyy kaksi asiaa:

1. Kun perussuomalaisten kannatus lähti nousuun, se kasvoi noin 7%:sta noin 20%:iin. Väitän että tämä 14% on ns. maahanmuuttokriittisiä. Halla-ahon saama äänimäärä tukee tätä ajatusta. Yhtä soinilaista kohti oli siis kaksi halla-aholaista

2. Vaikka perussuomalaisten jytky saatiin käytännössä maahanmuuttokriittisillä äänillä, se ei näkynyt Soinin ministerivalinnoissa eikä poliittisessa toiminnassakaan. Soini jatkuvasti vähätteli puolueensa maahanmuuttokriittisiä, ja piti näyttäviä kurinpalautuksia kansanedustajilleen muiden puolueiden edustajien näin vaatiessa.

Väitän että maahanmuuttokriittisillä oli perussuomalaisissa torpparin asema, ja heihin Soinin kohdistamat toimet aiheuttivat puoluekokouksen tapahtumat.

Soini sai mitä tilasi.

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Onneksi ei olla naimisissa.. Ei olisi kunnian kukko laulanut.:D

Toimituksen poiminnat