JuhaniKleemola

Eespäin, kohti monikulturistista Suomea!

Itäeurooppalaisten sosialismien kaatumisesta 25 v

Tässä kuussa on kulunut neljännesvuosisata Berliinin muurin murtumisesta. Ajankohtaa voidaan pitää lähtölaukauksena Itä-Euroopan sosialististen yhteiskuntajärjestelmien kaatumiselle. Vieraillessani taannoin Berliinissä, sikäläinen DDR-museo kuvasi hyvin itäsaksalaista arkea. Vaikka moni arkinen asia olikin samankaltaista kuin muuallakin Euroopassa, niin silti sosiaalisen yhteiskuntajärjestelmän ismi oli kaiken elämisen taustalla: kansalaisilla oli mahdollisuus äänestää eri puolueita, mutta taustalla kaikkien puolueiden aate pohjautui sosialismiin. Maassa toimi useita joukkotiedotusvälineitä, mutta taustalla kaikkien joukkotiedotusvälineiden uutisointi tuki sosialismia. Uskonnon harjoittaminen oli sallittua, mutta kirkolla oli läheiset suhteet sosialistisiin vallanpitäjiin. Yliopistojen tutkimustoiminta oli vapaata, mutta täysin valjastettu sosialismin toteuttamiseksi. Urheilijoiden tehtävänä oli voittaa kaikki mahdollinen, vaikka se vaati jo teini-iässä aloitettua kansalliseen doping-ohjelmaan liittymistä. Kansalaisilla oli täysi sananvapaus, kunhan lausuttu sana tuki sosialismia. Tiivistettynä, kaikki mikä tuki yhteiskuntajärjestykseksi valittua ismiä, oli sallittua.

Ismin pimeä puoli

Sosialismilla oli myös pimeä puolensa. Harjoitetun ismin pimeälle puolelle joutuivat ne jotka eivät kannattaneet yhteiskunnan valitsemaa ismiä. Yhteiskunnan valvontaviranomaisen, Stasin toimintaa kuvattiin selkeästi: pakkopidätyksiä ilman selkeää syytä, ihmisyyttä loukkaavat kuulustelumenetelmät ja kansalaisten harjoittama naapureiden vaino olivat sellaista mitä ei voisi uskoa todeksi. Lisäksi maasta pakenevien kansalaisten kylmäveriset ampumiset maan rajoille olivat synkkää seurattavaa. Valittua ismiä vastustaneet kansalaiset karsinoitiin säälimättömästi fasistien, murhaajien, vastavallankumouksellisen äärioikeiston ja natsien joukkoon kuuluviksi. Kansallista roskaväkeä siis. Estivät sosialistisen unelman toteutumisen.

Ismin nopea romahdus

Kaiken tuon rakentaminen kesti 40 vuotta ja lopulta se romahti nopeasti: Berliinin muurin murruttua kesti ainoastaan muutamia kuukausia korttitalon sortumiseen. Vapauden aalto pyyhkäisi läpi itäisen Euroopan. Kansalaiset halusivat vapautua valitun yhteiskuntajärjestelmän pakotetusta toteuttamisesta. He halusivat vapauden äänestää puolueita jotka oikeasti ajavat omia, vaihtoehtoisia ismejään, vapauden seurata tiedotusvälineitä, joiden uutisointi ei ole sidottu yhteen kansalliseen ismiin, mahdollisuuden poliittisesti sitoutumattomaan kirkkoon ja mikä tärkeintä: vapauteen sanoa ajatuksensa ääneen ilman pelkoa joutua yhteiskunnallisesti vainotuksi, fasistiksi, natsiksi ja roskaväeksi luokiteltuina. Onnekkaimmat sosialistiset johtajat saivat kansalaisiaan vastaan tehdyistä rikoksista vankeustuomiot. Jotkut kokivat joulupäivänä suoritetun pikaoikeudenkäynnin ja tuomion jälkeisen teloituksen voiman. Tästä kaikesta on siis kulunut 25 vuotta. Erilleen erotettu Eurooppa alkoi yhdentymään.

Euroopan uusi jakautuminen

Viime kuukausina olemme päässeet havaitsemaan, miten Eurooppa yllättäen on osoittanut jakaantumisen merkkejä. Jakolinjat näyttävät noudattavan 25 vuoden takaista Euroopan jakoa. Tälläkin kertaa jako perustuu ismiin, joka ei ole sosialismi vaan ismi nimeltä monikulturismi.

Monikulturismi suomalaisessa politiikassa

Kun monikulturismia katsotaan suomalaisesta näkökulmasta, voidaan havaita tiettyjä asioita. Listaan tässä niistä muutamia. Eduskuntapuolueittemme kannalta monikulturismi nauttii laajaa kannatusta. Pääministeri Juha Sipilä on useaan otteeseen tuonut esiin Suomen nimenomaan monikulttuurisena yhteiskuntana. Alexander Stubb:n ”Maahanmuutto on rikkaus. Ei mulla muuta”-tweetin tuntevat kaikki. Oppositio tukee monikulturismia jopa laajemmin kuin hallitus itse. Oppositiokaudellaan osa perussuomalaisista vastusti monikulturismia, mutta hallitusvastuun myötä Soinin kanta on selkeästi muuttunut: 50 000 turvapaikanhakijan saapuminen maahamme ennen kuluvan vuoden loppua, ilman Timo Soinin vastatoimia, kertoo todellisuudessa perussuomalaisten politiikan enemmän myötäilevän kuin vastustavan monikulturismia. Puheenjohtaja Paavo Arhinmäkikin toteaa ministeri Soinin takin kääntyneen.  Monikulturismia vastustaville äänestäjille ei siis ole tarjolla muita puolueita kuin miniatyyripuolue Muutos 2000 noin nollapilkkujotain ääniosuudella. Monikulturismi Suomessa voi siis hyvin!

Monikulturismi tiedotusvälineissä

Yleisradiolaissa sen yleisradion yhdeksi tehtäväksi on asetettu monikulturismin edistäminen, mitä YLE on ansiokkaasti tehnytkin. Muissa Suomen joukkotiedotusvälineissä on muun muassa yhteisellä päätöksellä päätetty rajoittaa kahdeksi viikoksi monikulturismia kritisoivaa keskustelua, perusteena vihapuhe, "outo möyhääminen" ja "liskomiehet" – tosin päätöksestä on kulunut jo kuukausi se edelleen voimassa. MTV:n Merja Ylä-Anttila pitää sulkemista sananvapauden kannalta valitettavana, mutta MTV:n vaakakupissa monikulturismi painoi sananvapautta enemmän. Ainoa selkeästi monikulturismia vastustava julkaisu näyttääkin olevan MVlehti, mikä osaltaan kertoo jo paljon tiedotusvälineiden ja monikulturismin suhteesta.

Monikulturismi kirkossa

Kirkko on selvästi aktivoitunut poliittisesti monikulturismin myötä. Se on näkyvästi osoittanut tukensa monikulturismin toteuttamiselle maassamme arkkipiispa Kari Mäkisen lausunnoilla

Käydyissä mielenosoituksissa kirkko on esiintynyt monikulturismin kannattajien puolella muun muassa poliittista kirkkoa vaativan helsinkiläisen papin Kai Sadinmaan toimesta. 

Monikulturismi urheilussa

Suomen koripallomaajoukkue esiintyi ”Meillä on unelma”-tilaisuudessa, missä protestoitiin perussuomalaisen poliitikon Olli Immosen monikulturismia vastustanutta Facebook-kirjoitusta. Olli Immosen ajatteluhan tuomittiin välittömästi fasistiseksi ja vaaralliseksi kansanedustaja Tytti Tuppuraisen toimesta.

Suomen jääkiekkoliitto kritisoi hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa vastustaneita mielenosoittajia jääkiekkomaajoukkueen paidan käyttämisestä.

Monikulturismi, poliisi ja viihdejulkkikset

Kirsikkana kakun päällä on viihdejulkkis Jari Tervon tekemä monikulturismin vastustajien rinnastaminen ”valkoiseksi roskaväeksi” ja rasisteiksi. Taustalla on tavallisen 19-vuotiaan teinin pukeutuminen lakanaan ja itse askartelemaansa valkoiseen tötteröhattuun Suomen lipun kera. Teini ilmaisi näin laillisen sananvapauden takaaman mielipiteensä (vaikkakin typerällä tavalla), ja saa niskoilleen poliisin välittömästi laatiman etsintäkuulutuksen, rikossyytteen muun muassa Suomen lipun häpäisystä pitämällä lippua kädessään pahvitötterö päässään, sekä pääministeritason ripityksen ja Erkki Tuomiojan ripityksen, joka saman ikäisenä osoitti mieltään ”SHAAHI VITTUUN” banderolli kädessään. Mielestäni aivan kohtuutonta retostelua 19-vuotiaan mielipiteenilmaisua kohtaan, etenkin kun toinen viihdejulkkis Aku Hirviniemi osoitti harkintakykyään tuhoamalla Suomen lipun ja näyttelevänsä virtsaamaan sen päälle. Tässä tapauksessahan poliisi ei löytänyt viitteitä Suomen lipun häpäisyyn.

Euroopan uudelleen jakaantuminen itään ja länteen

Nyt kun Eurooppa on jälleen poliittisesti jakautumassa itään ja länteen, voidaan totisesti miettiä miksi näin. Miksi itäinen Eurooppa ei halua kantaa vastuutaan monikulturismin rakentamisesta? Ehkä vastaus on yksinkertainen: jos se näyttää sosialismilta, kävelee kuin sosialismi ja kuulostaa sosialismilta, niin reaalisosialismissa eläneet kansalaiset eivät sitä enää kaipaa – kutsuttiin sitä millä tahansa ismin nimellä, vaikka monikulturismilla.

Näin sananvapauden vankkumattomana kannattajana totean että mielestäni suomalainen monikulturismiin pohjautuvan yhteiskunnan rakentaminen muistuttaa pelottavalla tavalla vuosikymmenten takaista itäeurooppalaista sosialismin rakentamista. Poikkeuksena on se että kansallinen monikulturismiin pohjautuvan yhteiskunnan rakentaminen on kuin steroideilla vahvistettua sosialismin rakentamista. Siinä missä ensin mainittu kesti 40 vuotta ennen sen ei-niin-kaunista loppumista, pelkään että jälkimmäisen ei-niin-kaunis loppu tulee moninkertaisesti nopeammin.

Toimiva yhteiskunta tarvitsee vaihtoehtoisia ismejä

Toimiva yhteiskunta tarvitsee kansalaisilleen vaihtoehtoisia poliittisia ismejä, moniäänistä lehdistöä tukemaan eri ismejä ja kansalaisilleen oikeutta tuoda oma mielipiteensä julki ilman pelkoa joutua luokitelluksi roskaväeksi tai rikosilmoituksen kohteiksi. Nyt meillä ei näin enää ole.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Siitä on tosiaan 25 vuotta, kun Itä-Euroopan kansojen vankilat sortuivat ja kansalaiset saivat maistaa avoimuutta ja monikulturismia. Monille se tarkoitti ensimmäisen banaanin mutustamista heti rajan pinnassa. Pienessä mittakaavassa Suomelle tapahtui sama, kun Venäjän sylistä päästiin 1990-luvulla kurottamaan länteen.

Kaikki ei ole korjaantunut 25 vuodessa. Saksassa roskaväen hyökkäykset pakolaisia vastaan tapahtuvat suurelta osin entisessä DDR:ssä.

Käyttäjän JuhaniKleemola kuva
Juhani Kleemola

Näinhän minä Jouni kirjoitinkin. Läntisen Euroopan monikulturismin tavoittelijat leimaavat monikulturismin vastustajat roskaväeksi - ihan samaan tapaan kuin sosialismin tavoitteijat leimasivat sen vastustajat fasisteisksi. Läntinen Eurooppa näin toimii ihan samoin askelmerkein kuin itäinen eurooppa muutama vuosikymmen sitten.

Toni Lahtinen

Niin, ehkäpä kyse on juuri siitä, mihin blogissa viitattiin, eli entiset Itä-Saksalaiset tunnistavat monikultturisimin isältämän totalitäärisyyden kokemustensa ansiosta läntisiä veljiään paremmin.

Ainakin se on varmaa, että mahdollinen, ja kuten itse uskon hyvin todennäköinen, monikulttuurisen yhteiskuntakokeilun epäonnistuminen on huomattavasti vaikeampi korjata, kuin sosialistisen yhteiskuntakokeilun epäonnistuminen. Epäonnistuneesta sosialistisesta yhteiskunnasta päästiin eroon luopumalla sosialismista, mutta epäonnistuneesta monikulttuurisessa yhteiskunnasta ei niin vain pääsekään eroon, sillä monikultturismin seurauksena yhteiskunnassa elää eri kulttuureita edustavia kansalaisia, mikä takaa monikulttuurisen yhteiskunnan säilymisen, vaikka se todettaisiinkin epäonnistuneeksi.

Käyttäjän JuhaniKleemola kuva
Juhani Kleemola

Hyvä kommentti. Näin itsekin pelkään. Sosialismin aiheuttaman vahingon korjaaminen oli siinä mielessä suoraviivaista että keskeiset poliittiset päättäjät siirrettiin syrjään ja lainsäädännöllä turvattiin kansalaisten vapaudet. Nyt kun monikulturismin keskeinen osa on poliittisilla päätöksillä tehdyt väestöjen siirrot, ei sen purkaminen ilman pakotettuja väestönsiirtoja takaisin ole mielestäni mahdollista. Pahimmillaan nämä johtavat samankaltaisiin tilanteisiin kuin missä lähi-idän monikultuuriset maat jo ovat. Väistämättä lasku lankeaa lapsillemme.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Minusta monietnisyys ja moniarvoisuus voivat olla tavoiteltavia asioita, mutta monikulturismi ei niinkään. Kulttuuri on ikään kuin kieli tai käyttöjärjestelmä, mikä mahdollistaa kanssakäymisen. Länsimainen vapaus- ja tasa-arvokäsitys ei välttämättä sovi esim. islamin tiettyjen suuntausten kanssa.

Minusta meidän täällä länsimaissa pitäisi olla länsimaisten arvojen kovia puolustajia. Monietnisyys rikastaa geeniperimää ja on hyvä, mutta esim. Afrikan ja Lähi-idän kulttuurin suhteen meidän on vaadittava enemmän. "Maassa maan tavalla" länsimaisten arvojen suhteen. Esim. naisen alistamista ei tule hyväksyä ja sananvapautta on vaalittava, vaikka kohteena olisi uskonto. Jos maahantulijat eivät voi näihin asioihin sopeutua, niin tarvitaan intensiivisempiä otteita.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Tarkennus DDR:n vaalien osalta. DDR-kansalaiset saivat äänestää vain ns. "yhtenäislistastasta", joko sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Yksittäisten ehdokkaiden välillä kansalaiset eivät voineet äänestää, sillä listalla oli juuri niin monta ehdokasta, kuin kyseisestä vaalipiiristä kansankokoukseen valittiin. Tämän "yhtenäislistan" puolestaan loi "Kansallinen rintama", johon kaikki "puolueet" kuuluivat, omassa vaalikokouksessaan ennen varsinaisia vaaleja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallinen_rintama_(DDR)

Liikuin 70- ja 80-luvuilla usein Berliinissä ja kuuntelin radiosta DDR:n vaalien tuloksia. Ainoa asia, mitä niissä kerrottiin oli eri vaalipiirien äänestysprosentteja. Ne olivat säännöllisesti aina yli 99%, sillä äänestäminen oli kansalaisvelvollisuus. Jos ei äänestänyt, se tiesi vaikeuksia DDR:ssä.

Käyttäjän JuhaniKleemola kuva
Juhani Kleemola

Kiitos Pekka täsmennyksestä!

Käyttäjän nurmenmarkku kuva
Markku Nurmi

Tarkkaan ottaen Berliinin muurin murtumisesta tulee kuukauden ja viiden päivän päästä kuluneeksi jo 26 vuotta. Saksat yhdistyivät 3.10.1990. Siis 25 vuotta sitten.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

En käyttäisi sanaa monikulturismi, määrittelemättä sitä vielä selvemmin.

Yleisemmällä tasolla blogin käsittelemää ilmiötä voisi pikemminkin kutsua osaksi "euroideologismia", joka puolustaa itseään kuin itä-saksalainen salaisen poliisin ilmianto- ja rankaisujärjestelmä, jota johdettiin keskitetysti. (Pian tulee TV:stä muistin virkistämiseksi elokuva "Muiden elämä")
http://www.leffatykki.com/elokuva/muiden-elama
Meillä osa ns. kulttuuriväestä näyttäisi suostuvan vapaaehtoiseksi "Stasin palvelijaksi".

Yhdysvallat, joka on tarkasti seulonut pääosan maahanmuuttajistaan, lähinnä siirtolaisistaan, on usein nostettu esimerkiksi "kohtalaisen hyvin toimivasta kulttuurien mosaiikista" (ennen melting pot). Se, mitä EU:n alueella nyt todistamme on aivan toinen prosessi: hallitsematon kansainvaellus, jota EU on sekä generoinut että seurannut kädettömänä, kuten alokas SA/Int:in jutussa: "Alokas! Mitä teette, kun vääpeli vajoaa jäihin? Vedän käden lippaan ja seuraan katseella".

Toiseksi, olisi hyvä erottaa juuri tuo ismi-ideologia vaikkapa sen kansakunnan mallista, jota kutsumme Yhdysvalloiksi. Monikulturismi on EU:n luoma, betonoima ja vahvistama ideologinen, nyt myös käytännön ongelmakimppu itse aiheutetulle päänsärylle, joka kattaa myös muut alat, esim. eurotalouden ja EMU:n jne.

Sen vuoksi en voisi lämpimämmin suositella tämän Erkki Toivasen blogin (2007) lukemista:
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4178...
"Juopa aatteen ja euroideologian välillä kirkastui minulle kesällä 1994, kun keskustelin EU:n perustuslain suotavuudesta Otto von Habsburgin, vuosikymmenet Eurooppa-liikkeessä mukanaolleen valtioviisaan kanssa. Hän torjui perustuslakihankkeen suoralta kädeltä. ”Euroopalla ei ole kansaa, ei yhteistä poliittista kulttuuria, ei riittävän voimakasta kohtalonyhteyttä eikä yhteisvastuun tunnetta, jotta sen kansalaiset voisivat hyväksyä perustuslain omien lakiensa yläpuolelle”"

Toivanen ymmärsi unionin hajoamisprosessin perussyyt jo 21 vuotta sitten ja kirjoitti siitä blogin jo kahdeksan vuotta sitten. Kuinka kukaan voi tunnustaa tai väittää olevansa yllättynyt?

Toimituksen poiminnat