*

JuhaniKleemola

Onko typerysten sananvapaus turhake?

Viime päivät olemme voineet järkyttyneinä seurata ranskalaisen satiirilehteen, Charlie Hebdoon kohdistunutta terroriiskua. Iskun tiimoilta kuoli 10 toimittajaa ja kaksi poliisia. Iskun tekijät tuomittiin häiriintyneiksi (kansanomaisesti hulluiksi) muun muassa professori Jaakko Hämeen-Anttilan toimesta. Yleensä ihmisten psykiatriset sairaudet vaativat koulutetun erikoislääkärin suorittamaa lääketieteellistä tutkimusta, mutta taitavana islamin asiantuntijana professori Hämeen-Anttila osasi tehdä oikean diagnoosin jopa ennenkuin Ranskan poliisi oli tavoittanut iskun tehnyttä kaksikkoa.

Tätä kirjoitettaessa vielä yksi viidestä terroristista on vielä vapaana. Toivottavasti islamin professori Hämeen-Anttila pystyy mahdollisimman nopeasti tekemään mielentila-analyysin myös tästä henkilöstä.

Charlie Hebdon edustaa vanhaa ranskalaista satiiriperinnettä, jonka juuret ovat 1700-luvulla. Lehti on tunnettu pilapiirroksistaan, jotka usein kuvaavat sekä poliittisia että uskonnollisia tahoja pissa-kakka-tason humoristisin tavoin. Ei liene väärin sanoa että kuvattu huumori ei sivistykselliseltä tasoltaan ole korkeatasoista. Lehden näkökulma on anarkistinen. Se ei kumartele poliittisia eikä uskonnolisia auktoriteetteja, vaan pikkuilkeällä, joskus jopa typerällä tavalla piikittelee auktoriteetteja.

Nyt kotimaassamme neljän uskonnollisen ryhmän edustajat ovat ottaneet kantaa lehden kirjoituksiin. Helsingin Sanomien yhteishaastattelussa edustajat tuomitsevat uskontojensa pilkkaamisen, eivätkä pidä sitä sallittuna. Piispainkokouksen pääsihteeri Jyrki Komulainen rajoittaisi mahdollisen kritiisin yhteisön sisälle. Suomen islamilaisen yhdyskunnan pääsihteeri Anas Hajjar ei hyväksy ihmisten tappamista, mutta peräänkuuluttaa vastuullista sanankäyttöä. Suomen arkkipiispa Leo toteaa että loukatuksi tullessaan joutuuko miettimään että lyödäkö takaisin vai kääntääkö toinen poski.

Sananvapaus on perustuslaissa määrätty Suomen kansalaisia koskettava oikeus. Perustuslaki ei ole tarkemmin kuvannut mitä se on, vaan todennut sen olevan. Uskontotieteiden professori Tuula Sakaranaho on nyt mielipidekirjoituksessaan nostanut esiin termin vastuullinen sananvapaus. Kyse on siis rajatusta sananvapaudesta joka ei sallisi jotain tahoa ei-kunnioittavaa sanan käyttöä.

Politiikassa tunnetuin tapaus lienee Helena Erosen, missä satiirinomainen "hihamerkkikirjoitus", missä poliisityön helpottamiseksi muun muassa yhdysvaltain kansalaisille ehdotettiin hampurilaishihamerkkejä. Lisäksi Eronen miettii satiirissaan ääneen että voisiko hänen hienoa hihamerkki-ideaansa käyttää toisin päin missä pelkästään suomalaiset velvoitettaisiin käyttämään Suomen Leijona hihamerkkiä. Kirjoituksen ehdotukset sinällään olivat absurdin typeriä, mitkä luettakoot kirjoittajan häpeäksi. Mutta vielä vähemmän kunnioitusta on osoittaa niille kansalaisille jotka ottivat kirjoituksen täytenä totena.

Erosen satiirin tyyli on hyvin samankaltainen kuin mitä Jukka Ukkola on kirjoittanut Suomen Kuvalehteen jo vuosien ajan. Ilmeisesti joukossamme on myös niitä jotka ovat närkästyneet Ukkolan ehdotuksille EU:n vastuullisuudesta määrätä lenkkimakkaroiden käyryyksille direktiivit

Rationaalis-objektiivisesta näkökulmasta katsottuna satiiri on ilmeisimmin hyödytöntä. Se saa helposti näyttämään kirjoittajansa typerykseltä. Satiirin kohteet pahastuttavat mielensä. Keskeinen kysymys siis on: Tuleeko siis typerysten sananvapautta lain tai asetuksen avulla rajoittaa, jotta ainoastaan yleisesti hyväksyttyjen normien mukaiset lausunnot ovat sallittuja? Alleviivasin sanaparin yleisesti hyväksytty. Kysymys on mielenkiintoinen. Epäilemättä yhteiskunnassa löytyisi useita innokkaita auktoriteetteja ja poliittisia tahoja jotka omasta näkökulmastaan sananvapaudellemme nämä tarkennukset asettaisivat. Todennäköisesti lopputuloksena syntyisi niin kirjava kombinaatio rajoitteita, että sananvapautemme sijaan olisi helpompaa luetella vain sananvaltuutemme - asiat mihin meillä on valtuuksia sanoa mitään. 

Siinä kun arvoisat lukijani miettivät yhteiskunnallisia auktoriteetteja ja tahoja jotka mielellään tarkentavat mitä sananvapautemme sisältää, ja mitä se ei etenkään sisällä, luettelen tässä muutaman henkilön jotka toimivat aikanaan "vastuullista sananvapautta" vastaan.

Galileo Galilei, Martti Luther, Jeesus Nasaretilainen, Mahatma Gandhi, Martin Luther King, Monty Python, Voltaire, Nelson Mandela...

Vaikka nämä henkilöt ja ryhmät ovat käyttäneet sananvapautta laajemmin kuin mitä auktoriteetit olisivat antaneet, niin tuliko maailmasta parempi vai huonompi heidän ylittäessään normit ja rajat? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Tämä lienee toistaiseksi paras näkemäni asian ytimeen menevä kirjoitus aiheesta.

Mutta mihin tarvitaan satiiria ja pilapiirroksia? Ehkä siihen, että tekstisi voisi tiivistää yhteen kuvaan, joka sanoisi saman asian muutaman sekunnin vilkaisulla. Kuvataiteiden keinoin kun kyetään ilmaisemaan monimutkaisiakin tilanteita paljon kuvaannollisemmin kuin tuhannella sanalla.

Rationaalis-objektiivisesta näkökulmasta satiiri epäilemättä on hyödytöntä. Samasta näkökulmasta on myös hyödytöntä ylistää tai halventaa henkilöitä tai ideoita, koska näkökulma ei kohtaa sosiaalisen arvostuksen maailmaa mitenkään, se on sen kannalta tyystin epäoleellista.

Ideaalisesti ajateltuna vaikuttamisenkin olisi hyvä perustua rationaalis-objektiiviseen argumentaatioon. Sellaisen merkitys vaikuttamiskeinona on kuitenkin vähäinen, koska kovinkaan montaa ihmistä eivät vähempää kiinnosta loogiset rakennelmat. Tosiasiassa monikaan valtaapitävä taho ei tyydy rationaaliseen vaikuttamiseen, varsinkin jos nyt puhumme politiikasta tai, herra paratkoon, uskonnosta.

Politiikka ja uskonto pitkälti pohjautuvat autoritäärisen sosiaalisen hierarkian rakentamiseen, jossa arvovalta kasvaa rationaalisia argumentteja vahvemmaksi. Korkea arvovalta on hallitsijoilla, mutta korkein on pyhällä. Tässäkään ei ole mitään rationaalis-objektiivista.

Satiirin ydin ehkä onkin siinä, miten se kykenee hälventämään totuutta peittävän, ilman rationaalista oikeutusta kaapatun arvovallan verhon. Tätä auktoriteettiasemaan päässeet epäilemättä pelkäävät enemmän kuin ruttoa.

Käyttäjän JuhaniKleemola kuva
Juhani Kleemola

Kiitoksia Marko. Näköjään näemme maailman samoin tavoin. Kehittyäkseen yhteiskunta tarvitsee rajoja rikkovaa käytöstä. Satiiri on erityisen tehokas tapa tehdä sitä. Ilman sananvapautta satiiri ei ole mahdollista. Ilman satiiria yhteiskunta ei kehity.

Käyttäjän LauriKorhonen kuva
Lauri Korhonen

Käsittääkseni tämmöinen on jo joissakin maissa käytössä. En ole ihan varma, mutta luulen esimerkiksi pohjois-koreassa, kuubassa ja kiinassa tuon tapaisen järjestelmän olevan käytössä. Myös venäjällä sitä edistetään vahvasti.

Toimituksen poiminnat